Kuvassa Ringsiden juniorit harjoittelemassa Vermon yläkerrassa ilmeisesti 90-luvulta tai sen alkupuolelta
Vuosi 1985, kylmä helmikuinen ilta. Teemu Laakso ja muut nuoret talilaiset suuntasivat jälleen “Arkkolan Taloon” harjoittelemaan golfia. Monet saattoivat pitää tätä täysin hullujen hommana. Kuka nyt pelaisi golfia talvella, kyseessähän on kesälaji! Nykyinen ammattilaisjärjestö PGA:n toiminnanjohtaja Teemu Laakso muistelee haastattelussamme talviharjoittelun kehittymistä nykyiseen standarditasoonsa.
“Ei silloin pelattu golfia talvella kuin ihan tavoitteellisimpien pelaajien toimesta. Harjoitusfasiliteetit olivat hyvin alkeelliset eikä oikein tiedettykään paremmasta. Kilpapelaajien lisäksi joku innokas harrastaja saattoi joskus eksyä harjoittelemaan, mutta käytännössä kyseessä oli kilpapelaajien harrastus tai hulluus”, Laakso muistelee.
Vastaavanlaisia lyöntihuoneita oli varmasti muutamia muitakin ympäri Suomea – niissä Laakso ei itse kuitenkaan käynyt lyömässä. Samalla kun golfkulttuuri alkoi kasvamaan ja buumi räjähti 90-luvun taitteessa tapahtui myös talviharjoittelun saralla. Yhtenä suurena syynä Teemu näkee matkustamisen räjähtäneen kasvun.
Kuvassa Teemu Laakso ja Alex “Tico” Stubb vuodelta 1985 – myös Stubb kävi hakemassa kovuutta talvisin Arkkolan Talon huoneesta. (Kuva golflehdestä)
“Golfmatkat alkoivat yleistyä ja kulttuuri uskoakseni meni siihen, että lähdettiin hakemaan tuntumaa ennen etelän reissua. Velodromin halli oli ensimmäinen, jossa lyöntimatkaa oli enemmän. Tässä vaiheessa hallissa alkoi lyömään palloja yleisemmin muutkin kuin kilpapelaajat. Edelleen se oli kuitenkin melko harvan harrastus lyödä golfpalloja talvisin seinään.”
Sittemmin Velodromin halli siirtyi Vermoon, jossa se oli pystyssä pitkän ajan. Lopulta pioneerikuplan taru tuli päähän monien rajujen myrskyjen runtelemana ja viimeisimpänä siihen iskeneen trombin “tapettua” hallin lopullisesti kesken tavallisen ja kiireisen illan. Allekirjoittanut oli paikalla kun ihmiset säntäilivät paniikissa pöytien alle ja karkuun hallin romahdusta. Vakavilta henkilövahingoilta säästyttiin, mutta pala suomalaisen sisäharjoittelun historiaa oli lopulta lopullisesti poissa.
“Vermon halli toi myös ammattilaisille mahdollisuuden harjoittaa opetustoimintaa ympärivuotisesti. Samalla kun kulttuuri talvellakin pelaamisesta kasvoi, näkyi se varmasti positiivisesti myös golfmatkojen myynnissä ja ylipäänsä lajin kasvussa.” Tästä suomalainen golfkansa saa olla kiitollinen Bergin perheelle ja myös hallissa aktiivisesti osallisena olleille David Brumptonille ja Nigel Millerille, jotka sittemmin siirtyivät itse halliyrittäjiksi Kivenlahteen avatulle Golf Areenalle.
Halleja oli Vermon räjähdyksen aikaan noussut jo Malmille ja Suomenojalle. Vaatimustaso oli noussut ja tuntui kun kaikki olisivat kilpailleet lyöntimatkoilla, sijainnilla ja lähipelialueilla. Kaikissa oli puolensa – suurin osa hallipäätöksistä pystyttiinkin tekemään oman asuinsijainnin mukaan.
“Hetkessä pääkaupunkiseudun talvihalli tilanne oli todella hyvä. Lyöjiä tuntui riittävän hyvin, joskin talven keli vaikutti ja vaikuttaa toki nykyäänkin siihen miten hyvin halliyrittäjillä menee. Hernesaaren halli olikin jo todella kunnianhimoinen yritys, jossa lyöntimatka taisi olla yli sata metriä. Varmasti osittain se kaatui Helsingin ruuhkiin, joiden läpi ihmiset eivät haluaneet ajaa töiden jälkeen kohti talviharjoituksia.”
“Pari” vuotta myöhemmin otetussa kuvassa Teemu kesyttää lintuja Abu Dhabissa.
Standarditaso oli kuitenkin kerralla noussut korkealle. Talviharjoitteluun on tullut suureksi osaksi nykypäivänä lyöntianalysaattorit, toistaan paremmat lähipelialueet ja pitkä lyöntimatka. Enää kilpapelaajienkaan ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaa kehittyäkseen. Eikä tule unohtaa, etteivät hallit ole enää pelkästään kehä 3 sisäpuolella asuvien etuoikeus.
“Suomessa on noussut toistaan upeampia halleja ympäri maakuntia. Ei tarvitse enää missään suurkaupungissa olla talvisin ilman mailoja. Toki mitä pohjoisemmaksi mennään, niin välimatkat pitenevät ja hallit harvenevat.”
“Näkisin tässä Kytäjän ja Vanajanlinnan nostaneen koko suomalaisen golfin vaatimustasoa kerralla todella korkealle. Se sama ilmiö näkyy nyt myös halleissa, golfliikkeissä ja oikeastaan kaikessa. Kuten nykypäivänä on trendinä, niin kuluttajan vaatimustaso on noussut korkeammaksi. Enää ei tyydytä tupakansavuisiin halleihinkaan, jossa on kohtalainen lyöntimatka.”
“Tavoitteellisten golfaajien osalta toivoisin, että me suomalaiset oppisimme löytämään jonkun etulyöntiaseman, jonka olemme keränneet halliharjoittelusta. En tiedä mikä se voisi olla, mutta hienot halliolosuhteet voisi pystyä hyödyntämään ja näkemään jotenkin myös etulyöntiasemana. Pinnat ovat kehittyneet merkittävästi ja varsinkin lähipelin treenaaminen on aidosti nykyään talvisin mahdollista sisätiloissa.”
Planmeca Golf Areenasta Teemu Laakso on kuullut vasta huhuja ja odottaa tulevaa. Pitkä matka on kuljettu Talin huoneesta kohti nykyistä talviharjoittelukulttuuria Suomessa.
“Sijainti on uskoakseni todella hyvä. Se mitä olen kuullut hallista lupaa erittäin paljon. Toivon, että hallissa pystytään suurten asuinmassojen keskellä löytää myös uusia golfareita lajin pariin. Modernit tuotteet ja matala kynnys ovat tärkeitä asioita uusien harrastajien löytämisessä. Ledi-valot päälle ja musiikki soimaan, avoimia tapahtumia, koululaisia paikalle ja näin edelleen. Tällaisia tempauksia golfissa tarvitaan tällä hetkellä.”